Viimeisin työrupeama alkaa rauhoittua, ainakin teoriassa, joskin pää ei vielä ymmärrä että kouluun sentään ei tarvitse herätä kello neljältä. Olen myös tänään kohdannut koneista kauheimman, tai oikeastaan kaksi. Tarttunut härkää sarvista, ja jos nyt en ihan sitä taltuttanut, niin ei se rodeosirkukseksikaan mennyt.
 |
Uusi kohde on jo valittu, oli suuri kiusaus jatkaa edellisessä. Kaipaan jo nyt ihmisiä joita minun oli kunnia ja onni tavata.
Olen myös vihdoin oppinut tekemään jukurttia itse. Lapsi leipoi, hattutehdas pyörii laiskanlaisesti.
Luvassa pitkä viikonloppu. Tänään paistoi jo pisama- aurinko, se kun istuu rappusilla kahvikupin ja kirjan kanssa. Ja nenänpää palaa pikkaisen ja pisamat ilmestyvät kuin taikaiskusta.
Viikonloppu alkaa jo tänään Game of Thronesilla, jonka sopivuudesta lapsille en ole ihan varma.
Eli, pienten aamuisten pakollisten osioiden jälkeen sytytän kakluuniin tulet, käperryn viltin syliin, kuuntelen kutkuttavan vanhaa musiikkia, selaan kirjan toisensa perään, ja nautin elämästä.
 | |
| Ei se kirjatilaus jäänyt pelkkään ammattikirjallisuuteen.. |
 |
| Pullan kanssa nautitaan jääkylmää maitoa ja ollaan ihan hiljaa villasukat jalassa |
 |
| Pestyt ja viikatut |
Musiikkimaku palaa takaisin lapsuuteen ja nuoruuteen... Pienenä leikin ystäväni kanssa Baccaraa. Samoihin aikoihin kai se señor vanhempi Iglesias ilmestyi kuvioihin. Ja vielä myöhemmin, ylä-asteella luokkakaverini huomattavasti iäkkäämmän isosiskon luona kännätessä kuunneltiin Engelbertiä.
