.. Männä iltana, töistä tullessani, törmäsin jääkiekko- aviomieheen, tässä aiheessahan ei ollakaan vähän aikaan oltu, vai joko sitä mainostin.
Edelleen muistutan että on kätevää omata mies kuhunkin yksilöityyn tarpeeseen.
Oli fantastisen ihana nähdä, siinä sitten halailimme, päivitimme kuulumiset sitten Maailman Mestaruuden ja mietimme kuinka nyt, vähempivaraisina hoidamme tulevan kiekkosuhteemme... Vain Suomen pelit muka, hei, mihin se riittää, pitää nähdä tsekki ja kaikki..
Voisiko Kelalta, toimeentulotuesta tai vaikka seurakunnalta saada kulttuuri- ja uimahallikorttien sijaan maksu-tv:n kortin kiekkokisojen ajaksi. Se riittäisi tekemään minusta onnellisen naisen.
Kiekon huumaa häiritsee surullisen kuuluisaksi päässyt Hifk- Pelicans ottelu. Tuubista videoita katsoessa pelaajien käytöksen lisäksi häiritsevät (odottakaa hetki, laitan kukka- hatun päähän!) fanien kannustushuudot ja myöhemmin mm. televisiossa esiintyneet kommentit jääkiekon perusluonteesta.
No, sallitaan sama naisillekin, eipä menisi kauaa kun varmasti naisetkin löytäisivät piilevät väkivaltavarastonsa, ja voisihan pelin pitää silti vielä naisellisena, kun valmentajat jakaisivat kaulimet ja muita keittiövälineitä iskuja tehostamaan. Miesten hutkinnassa kun oli tahatonta komiikkaa. Mahtaa rystysiin sattua kun suojiin hutkii.
HIFK, tuo lempijoukkueeni kautta aikojen, älkääkä kysykö miksi. Varmasti johtuu lapsuuden traumasta, mutta Nääsvillen kasvattina olen ala-asteelta saakka ottanut uskollisesti nekkuun kannustaessani palavasti helsinkiläisjoukkuetta, Tapparan ja Ilveksen sijaan. Onko se enää mikään joukkue, ainakaan jääkiekko.
Vuosi vuodelta tunnen koko ajan kasvavaa tuskaa, että päästääkö irti, valitako henkisesti tasapainoisempi suosikkijoukkue, ja pelkkä ajatus on hätäännyttävä, kuin uskostaan luopuisi.
Käsittääkseni, mikäli fanit haluavat jännitystä, niin annetaan kaikille suoraan aseet kaukaloon, ja julistetaan koko halli vapaaksi riistaksi.
Siinäpä päivälle tuskaa, koko rahan edestä.
Kiekkomitali- koristeita tulee taas myyntiin lähempänä kisoja.
Kallo- mollat menevät käsistä sitä mukaa kuin saan niitä tehtyä, hyvä niin.
