Perhe kietoutui yöllä viltteihin ja tumppuihin. Yksi makasi litimärässä riippukeinussa, toinen puupinon päällä, ja kolmas roskalavalla. Kuinka jumalattoman kaunis voi öinen taivas olla. Kirpeä ilma pisti keuhkoissa ja oli niin hiljaista.
Hiljaisuuden katkaisi parin korttelin päässä alkanut, ei niin pieni, tulipalo.
Mikä sai minut ajattelemaan omia sähkökytkentöjäni. Olen asentanut lampun keittiöön. Onneksi meillä on kaikki viennit pintavetoina, mitään ei jää levyjen alle piiloon. Lampun asennuksesta jäi hassuja tulppia, jotka pääsevät kohtsillään tuunaukseen, niistä saa mainiot leivos-korvakorut.
Vaatteita ja kangaskasseja on myös tulossa. Kunpa nyt ehtisin keskittyä tekniikkaan niin että saisin kuvamateriaalia aikaan. Tällä hetkellä kamera on Nuorella, kurssiin liittyen. Ja koska läppäri on rikki, ei minulla juuri ole koneaikaa, koska Nuorten täytyy pelaamisen lisäksi tehdä koneella myös koulutehtäviä.
Mitä ihmettä niille ruutuvihoille ja kirjastojen luentosaleille tapahtui..
Olen facebookissa löytänyt hauskan tavan vaihtaa töitäni uusiin materiaaleihin, hienoa. Työt pääsevät sinne minne kuuluu, ja minä saan kartutettua varastoja. Aivan kuin jostakin olisi pulaa.
Odotan kuvia valmistamistani burleskiasuista, meni teatterin puolelle. Hyvä että saa luvalla heittää överiksi.
Kohta on jo liian kylmä spreijata muovieläimiä verantalla. Huippuimuri olisi poikaa.
Kaunis ja kirpeä päivä tulossa.
