kannattaa aina seurata. Minulle sellaisia sanansaattajia tulevasta ovat perhoset ja ketut.
Perhoset yrittivät jo aiemmin varoittaa näkymistä, olisi pitänyt kuunnella. Mutta perhoset vinttikomerossa ovat taas hyvä enne, ja puutarhassa viihtyvä kettu.
Kettu, tuo aliarvostettu eläin, turhaan ulkokuorensa ja luulojen vanki. Samanlainen kuin hyeena, ehdoton lempieläimeni. Kuin ketun eksoottisempi isosisko. Kettuun tai hyeenaan liittyvät, tai pikemminkin liitettävät adjektiivit ovat oma puheenaiheensa.
Töiden etsimisessä on jotakin mystistä, kemioiden kohtaaminen on arpapeliä ja omien luonteenpiirteiden ääneen lasuminen herättelevää.
Vain sellaisille, tietysti, jotka eivät elä valheen syvässä kehässä, katsomatta itseään, kaikkia muita syyttäen.
Tähdet näyttävät loppuvodeksi puuroa, sekä symbolisesti että konkreettisesti. Onneksi taide saattaa eskapismin ilmentymisen alkulähteille. Taas on öisten heräämisten ja luonnosvihkojen aika.
