Puodin muuttotyöt vaativat myös aikaa. Silmiriemun osuuskunta lakkaa olemasta, aikansa palvelleena. Ja kunhan lopetustyöt saadaan tehtyä on aikaa muuhun, eli itselle. Ja Omaan Uraan.
Henkilökohtainen kirjanpito voisi mennä seuraavasti. Oman henkisen pääoman lisäys 6%, oman fyysisen pääoman vähennys 18%, vieraan pääoman vähennys 50% ja tulostilillä päivän saldo 12 yksikköä plussalla. Ihan hyvä päivä siis.
Haluaisinpa sanoa myös sanan jos toisenkin päätäistä. Pieniä vastenmielisiä otuksia joita haluan löytää yhtä vähän kuin kihomatoja. Ymmärrettävästi lapsi ei lainaa enää koskaan toisten mopokypäriä.
==========
Eräänsortin hengähdystauko arjesta voi olla myös silmälasien osto äidille. Ja se, että sellaisesta alkuun viattomalta vaikuttavasti reissusta tuleekin Hirvittävän Huvittava Episodi. Joskaan jälkikasvua koko asia ei naurattanut lainkaan.
Lähdimme siis ostamaan prillejä, esivalinta oli jo kertakaikkisen miellyttävän optikon kanssa tehty, ja lääkärintodistuskin haettu.
Peilailun ja valinnan jälkeen siirtyi äiti ja optikko paperitöiden pariin, ja minä jatkoin kehysten sovittelua, tulen ehdottomasti tarvitsemaan uudet lasit, ehkä jopa kolmet.
Niin, hienostihan se meni, kunnes äiti tajusi tilanneensa juuri lasit tädillemme, jota hän hoitaa päivät pitkät näin eläkkeellä. Ai että meitä nauratti, ja ennen pitkää myös optikkoa, koska nolo tilanne oli pakko käyttää hyväksi ja jatkaa sitä äärimmilleen.
Optikko: "onko tämä nyt teidän puhelinnumeronne?"
Äiti: "en ole ihan varma, mitä jos soittaisitte ja katsotaan vastaanko minä.."
Kaiken hihityksen uuvuttamina menimme Kauppahalliin syömään, kas hallissa on maailman paras ruokapaikka (nyt kun en enää pääse Laukontorin Kahveliin), nimeltään Vesta. Heidän kasvissosekeittonsa on taivaallista.
