VOHVELIRAUTA

Niin se vain on, että yksi lapsista on saavuttanut täysi- ikäisyyden rajapyykin. Perheessämme on virallisesti kaksi aikuista, vaikkei se missään näykään.

Kännykkäpussista on tullut paljon positiivista palautetta ja kysymyksiä koska niitä olisi myynnissä: hetki menee: koeviikko edessä.

Ikuisuushaaveista toinen, vohvelirauta, toteutui tänään, kun mummi saapui paketti kainalossaan. Ja mikä parasta, tämä on tuplamalli!

Ja niinpä kaupungilla hartaasti valitsimme vohvelinpäällisiä.. kermavaahtoa (ja ihan spray-mallista), nonparelleja, suklaa- ja karkkihippuja.

Kahden litran taikina paistui yhtä nopeasti kuin katosi parempiin suihin..

Hmm.. nyt voi harjoitella myös suolaisten vohvelien tekoa. Heti tulisi mieleen pekonihippuset, vuohenjuusto ja purjo..

Uuden GIOn kestävyys tuli testattua erään kaupan rullaportaissa, kun liian nopeasti nappasin kiinni. Osien kalastelun täytyi näyttää kooomiselta, mutta puhelin toimii. Ymmärrän nyt niitä silikonikuoria paremmin..
Osaan ladata musiikkia, ottaa ja siirtää kuvia. Eikä tekstiviestitkään ole enää avaruudesta.

pussukka uudelleen

Vohvelin päällä ei voi koskaan olla liikaa säihkettä!

pussukka Giolle..

.. kyllä tämä nyt kestää.. Ruotsiin syntyi vauva. Nyt odotellaan liittymien aukaisua. Kaikki kun olivat jo henkisesti valmistautuneet Dinosaurus-äidin ivaamiseen ja siirtämiseen 2000-luvulle.

Todellinen maanantaikappale, jotakuinkin kaikki tuli ommeltua väärässä järjestyksessä, mutta väliäkö tuolla. Kauaa ei mennyt, ja nyt laitetaan idea jalostumaan. Vallankin kun on syytä ensin nähdä kuinka edes toimii käytännössä.

Uusien puhelinten ongelma tuntuu olevan, ettei niihin saa kiinni ämpärillistä koruja. 

.. Onko pienimuotoista ironiaa se, että menee postiin, ei saa mitä haluaa, tulee kotiin, ja se mitä kieli pitkällä odotti, olisikin haettavissa juuri sieltä mistä lumituiskussa saapui.

Kyse on siis suuresta operaattorin vaihdosta. Olen kamalan laiska vaihtamaan mitään, sähköyhtiötä tai Liittymien Jumalaa.

Mutta nyt riitti. Vaihdoin tykkänään väriä. Minusta on kiva, että paketit saapuvat tylsissä ruskeissa kuorissa. ja nyt juoksin Liisa Ihmemaassa- laatikon kanssa kotiin.

Se mitä odotin, olivat uudet kortit kännyihin, kas kun minä vaihdoin senkin. "Puhelimella ei tarvitse kuin soittaa.. Ja sitäkin mahdollisimman vähän" on minulle tyypillinen ajatussuunta.

Ja kunhan huomenna taas menen postiin, saan kortin uuteen puhelimeen, joka on paljon muutakin kuin puhelin, enkä usko että tulen lopulta käyttämään siitä juuri mitään erityistoimintoja, mutta ainakin se tuntuu uudelta vielä kymmenen vuoden päästä, jolloin ehkä jaksan taas vaihtaa.

Lapseni saavat kesän loussa sellaiset, mikäli kesä menee ilman havereita. Jos se sitten on mikään, mopo saattaisi olla parempi houkutin.

Eilen uskalsin kokeilla pienimuotoisesti skräppäystä, siksi sitä kai kutsutaan. Kollegalle kuvailin sitä seuraavasti:
"SRÄP SKRÄP... otetaan siis paperi, johon leikellään ja liimataan kaikkea hamsteria pienempää allekkain ja limittäin ja lomittain.. Ja kaikilla on niin mukavaa.."

Ymmärrän nyt kyllä paremmin miten siihen voikin jäädä kiinni. Oma materiaalini oli mitäänsanomatonta verrattuna siihen intoon mikä nousi samaa myötä kuin liima ennusteli loppumistaan.

free motion machine embroidery

.. on se, millä kannattaa etsiä ohjeita vapaavarsikirjontaan/ koneparsintaan.

Ihastuin välittömästi jumalattoman kalliisiin koneisiin, jotka voi jättää yksin puksuttamaan kuvioita, tietokoneelta napsittuja sellaisia.

Joskin onko se enää itse tekemistä.

Häveliääseen harjoitteluun kannattaa varata juuri ne kaikkein huonoimmat kankaat ja langat sekalaisilta rullilta.
Ja aloittaa reilusti isoista yksinkertaisista kuvioista, kun taito karttuu alkaa sujua pienempi ja tarkempi työskentely.

Koneiden säätäminen on silkkaa tähtitiedettä, ja riippuu omasta koneesta. Minä ostin kyllä kirjontajalan, mutten pitänyt siitä. Kunhan irroitin tavallisen paininjalan.

Koneen hampaat joko menevät piiloon, tai eivät mene. Ja menevät mistä menevät, ruuvilla tai peitelevyllä. Tässä asiassa ei ainakaan auta se, että on taas hukannut koneiden ohjekirjaset.


Osassa ohjeissa käsketään säätämään tikin leveys ja pituus nollalle, ja alalangan kireys 1-2 väliin. Kokeilemalla löytyy se, mistä oma kone tykkää.

Silitin tukikankaan kiinni lakananpätkään, piirtelin itsekseen häipyvällä kynällä, ja aloin suruutella.

Se mikä oli hyvä ostos: kirjontakehys. Olen käyttänyt isoäidin vanhoja puisia kehyksiä. Niin ihania kuin ne ovatkin on oma haasteensa saada se koneeseen sivistyneesti. Tätä uudempaa versiota voi siirrellä sujuvasti kesken ompelun uuteen paikkaan. Ja solahtaa hienosti sinne minne kuuluukin.

Kokeilin suoraa ja siksakkia. Kukkiin tulee vielä paljetteja, reunojen tasaamisen jälkeen pitsireunukset ja jonkinlainen kehys.

Alkuvaikeuksien kautta kirjonta lähti kuitenkin sujumaan, eikä sitä hennoisi lopettaa.
 

Kunhan tähän nyt saa enemmän kosketusta on aika ottaa käyttöön ne vähän tyyriimmät langat.

HEMMOTTELUA

Viimeisin työrupeama alkaa rauhoittua, ainakin teoriassa, joskin pää ei vielä ymmärrä että kouluun sentään ei tarvitse herätä kello neljältä. Olen myös tänään kohdannut koneista kauheimman, tai oikeastaan kaksi. Tarttunut härkää sarvista, ja jos nyt en ihan sitä taltuttanut, niin ei se rodeosirkukseksikaan mennyt.

Uusi kohde on jo valittu, oli suuri kiusaus jatkaa edellisessä. Kaipaan jo nyt ihmisiä joita minun oli kunnia ja onni tavata.

Olen myös vihdoin oppinut tekemään jukurttia itse. Lapsi leipoi, hattutehdas pyörii laiskanlaisesti.

Luvassa pitkä viikonloppu. Tänään paistoi jo pisama- aurinko, se kun istuu rappusilla kahvikupin ja kirjan kanssa. Ja nenänpää palaa pikkaisen ja pisamat ilmestyvät kuin taikaiskusta.



Viikonloppu alkaa jo tänään Game of Thronesilla, jonka sopivuudesta lapsille en ole ihan varma.

Eli, pienten aamuisten pakollisten osioiden jälkeen sytytän kakluuniin tulet, käperryn viltin syliin, kuuntelen kutkuttavan vanhaa musiikkia, selaan kirjan toisensa perään, ja nautin elämästä.

Ei se kirjatilaus jäänyt pelkkään ammattikirjallisuuteen..

Pullan kanssa nautitaan jääkylmää maitoa ja ollaan ihan hiljaa villasukat jalassa

Pestyt ja viikatut

Musiikkimaku palaa takaisin lapsuuteen ja nuoruuteen... Pienenä leikin ystäväni kanssa Baccaraa. Samoihin aikoihin kai se señor vanhempi Iglesias ilmestyi kuvioihin. Ja vielä myöhemmin, ylä-asteella luokkakaverini huomattavasti iäkkäämmän isosiskon luona kännätessä kuunneltiin Engelbertiä.

LOPUTONTA...

Vaalit eivät ota loppuakseen. Yllättävän tunteita herättävä tapahtuma. Ja taas on monta vuotta aikaa miettiä oliko valinta oikea.

Myöskään sairastelu ei ota loppuakseen, harvinaisen sitkeällä taudinkuvalla on meitä nyt koiteltu, eikä loppua näy. Ja taas on monta vuotta aikaa miettiä oliko diagnoosi oikea. En millään ymmärrä mistä numerosta oikeasti saa nieluviljelyn tulokset.

Loputonta on työharjoittelun sarka, joskin paikan haastavuutta korvaa ihanat ihmiset. Ja taas ovat harvassa hetket jolloin miettiä, osuiko ammatinvalinta sittenkään oikeaan.

Ihania ystäviä oikeasti on, kuten sellaisia, jotka sanovat tuovansa pari klapia pihaan, niitä oli huomattavsti enemmän kuin pari. Määre pari, saakin tästä lähtien aivan uuden numeerisen määritelmän.

"Tarvitsen pari palvelusta, otin vain pari tequilaa"

Oikeasti pari powerpoint- tehtävää tein.



Rakastuin älytauluun, *HUOK*. Voi mitä kaikkea sillä voisikaan tehdä.



"Land Girls" loppui, ei vieroitusoireita. Jotakuinkin kaikki älylinen ja fyysinen toiminta on keskeytynyt, odotamme kuumen laskua, edes alle 38 asteen.

KESKI-IKÄ EI TULE YKSIN

Kestän vielä sen, että itkeä pärskytän ennalta- arvaamattomasti milloin mistäkin. No ei nyt ihan, mutta sinne päin.

Mutta se hikoilu, puuttumatta yksityiskohtiin, on milteinpä kestämätöntä.

Vallankin, kun nyt töissäkin pitää oikeasti juosta työmäärästä selvitäkseen.

Ruumiin eritteet eivät ole mikään houkutteleva tahi suotava aihe, joten en ilahduta ketään kuvilla laamapaidan kainaloista, tai mietelmillä siitä haisenko enemmin kuin kesän vuorilla viettänyt lammaspaimen, vai peseytymisen viikoksi unohtanut raskaan työn raataja.

Mutta asiaan siis..

Katselin mallia vanhasta vintage- mekosta ja luonnostelin paperille ympyröitä ja puolikuita.

Kahdesta vanhasta tyynynliinasta saa ison pinon pinempää ja isompaa puolikuuta. Hurautus saumurilla, iso ja pieni osa yhteen. Ja eikun paitaan kiinni, parilla pistolla.

Jos hikoilee aivan solkenaan, voi kerrosten väliin sujauttaa muovipussia, tms, mikä nyt kierrätyshenkeen sopii.

Muovitettua froteeta en laittaisi, tuli sellainen maailman vahvin mies- olo.

Kolme lakanakangaskerrosta oli hyvä, neljä liikaa, kaksi ehkä liian rimpula.

Seuraavaa versiota en ompele kiinni, vaan koitan pysyykö kaksipuoleisella teipillä. Edelleen jaksan myös miettiä rintaliiveihin jollakin tavalla kiinnitettävää ja pesuun irroitettavaa systeemiä.

Onko tämä nyt se hikipaja. Liukuhihnalta saumurista.

otetaan isompi ja pienempi puolikas

saumuroidaan yhteen

ja paitaan kiinni, kaikkiaan pareja tuli 8 paitaan